PKK luovuttaa: historiallinen käännekohta rauhalle Kurdistanissa!

PKK luovuttaa: historiallinen käännekohta rauhalle Kurdistanissa!

Uutistoimistot kertoivat 12. toukokuuta 2025, että laiton Kurdistanin työväenpuolue (PKK) oli päättänyt hajottaa ja lopettaa taistelunsa Turkin valtiota vastaan. Tämä päätös herätti toiveita neljä vuosikymmentä kestäneen PKK:n ja Turkin valtion välisen konfliktin päättymisestä. Tähän käänteeseen johtanut prosessi alkoi talvella 2024/2025, ja sitä leimaavat molemmin puolin ristiriitaiset lausunnot. Turkin hallitus kuvaili liikettä "historialliseksi" ja tärkeäksi alueen rauhan ja vakauden kannalta ja kehotti PKK:ta luovuttamaan aseensa YK:n valvonnassa, mitä ei pitäisi tehdä Turkin armeijalle.

PKK ilmoitti pitävänsä "historiallisen tehtävänsä" suoritettuna ja että kurdikysymys voidaan nyt ratkaista demokraattisen politiikan avulla. Tämä on tärkeä signaali pitkän ja uuvuttavan konfliktin taustalla, jonka juuret ovat kurdien poliittisessa sorrossa. Tarkkailijat kuitenkin epäilevät, että tämä askel lisää demokratiaa Turkissa.

Rauhanprosessin tausta

Nykyisen rauhanprosessin historia ulottuu vuosien 2013-2015 neuvotteluihin, jolloin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin johtama AKP poisti hätätilan kurdialueilla ja salli kurdin kielen. PKK:n ja Turkin armeijan välisten intensiivisten taistelujen jälkeen vuosina 2009–2013 suorat neuvottelut Abdullah Öcalanin kanssa alkoivat talvella 2012.

Rauhanprosessin alkaessa PKK veti taistelijoita Turkista Pohjois-Irakiin. Tämä prosessi kuitenkin pysähtyi, ja viimeinen vakava yritys neuvottelujen edistämiseksi tapahtui Öcalanin Newrozin uudenvuoden festivaalin viestillä 21. maaliskuuta 2015. Tilanne kuitenkin eskaloitui ja 20. heinäkuuta 2015 tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen tulitauko romahti, mikä johti konfliktin uusiutumiseen.

Nykyinen kehitys

Vuonna 2024 aloitettiin uudelleen neuvottelut AKP:n ja vasemmiston kurdioppositiopuolueen DEM:n välillä, joissa Abdullah Öcalan oli mukana myös keväällä 2025. Öcalan kehotti lausunnossaan PKK:ta hajottamaan itsensä esittämättä erityisiä vaatimuksia poliittisen järjestelmän muuttamisesta. Hallitusleiri reagoi kuitenkin varovasti eikä kommentoinut rauhanneuvotteluja tai myönnytyksiä kurdipuolelle.

PKK korosti, että poliittinen ja oikeudellinen kehys sekä vuoropuheluprosessi eduskunnassa ovat edellytyksiä sen päätösten toimeenpanolle. Nähtäväksi jää, ottavatko kaikki taistelijat huomioon kehotuksen riisua aseista vai kieltäytyvätkö jotkut. Spekuloidaan mahdollisista myönnytyksistä kurdien äänille vastineeksi poliittisesta tuesta. Vangittujen kurdipoliitikkojen vapauttaminen voi myös vaikuttaa hallituksen tukemiseen.

Turkin hallitus voi pitää PKK:n hajottamista sisäpoliittisena menestyksenä, mutta Öcalanin roolia tässä prosessissa ei ole vielä lopullisesti selvitetty. Vaikka hänet vahvistettiin osallistuneen PKK:n kongressiin Pohjois-Irakissa videolinkin kautta, hänen vapauttamisestaan ​​ei keskustella tällä hetkellä, vaikka hänelle voitaisiin mahdollisesti antaa enemmän vapautta. Kehitystä seurataan jatkossakin tarkasti, sillä tilanne voi helposti toistaa itseään, kuten tapahtui vuonna 2015, kun neuvottelut epäonnistuivat ja sota syttyi uudelleen.

Kurdistanin poliittinen ja sotilaallinen kehitys on monimutkainen kysymys, joka vaatii jatkuvaa seurantaa. Rauha alueella saattaa viime kädessä riippua siitä, kuinka Turkin hallitus ja PKK käsittelevät tätä uutta dynamiikkaa.