Cordon Sanitaire: Saksalainen tapa äärioikeistopuolueita vastaan?

Cordon Sanitaire: Saksalainen tapa äärioikeistopuolueita vastaan?

Keskustelussa oikeistopuolueiden kohtelusta tiedotusvälineissä Belgia herättää huomiota monin tavoin. Median palomuuri "cordon sanitaire mediatique" otettiin käyttöön 30 vuotta sitten, ja siitä lähtien se on vaikuttanut ratkaisevasti sen varmistamiseen, ettei mikään äärioikeistopuolue ole päässyt jalansijaa Vallonian parlamenttiin. trailer-ruhr.de mukaan Vallonian media, erityisesti yleisradioyhtiö RTBF, ovat jatkuvasti päättäneet olla tarjoamatta näille osapuolille alustaa.

Tämä kohdennettu poissulkeminen, joka ei sisällä kutsuja suoriin haastatteluihin tai keskusteluohjelmiin, merkitsi sitä, että äärioikeistolaiset ehdokkaat, kuten "Chez Nous", saivat alle 2 % äänistä viime vaaleissa. Sitä vastoin Flanderissa oikeistokonservatiivinen Nieuw-Vlaamse Alliantie ja äärioikeistolainen Vlaams Belang saivat kumpikin noin 20 prosenttia äänistä. Tämä ristiriita herättää kysymyksiä oikeistopuolueiden legitimiteetistä, kuten politologi Léonie de Jonge toteaa tutkimuksessaan mediantekijöistä.

Cordon Sanitairen alkuperä

Myös sosiaalisena ja demokraattisena vastuuna pidetyn ”cordon sanitaren” alkuperä juontaa juurensa 1990-luvun alkuun. Tuolloin termi elvytettiin vuoden 1991 vaalien jälkeen. Tavoitteena oli estää yhteistyö äärioikeiston kanssa Vlaams Blokin saavutettua merkittäviä menestyksiä. RTBF:n johtaja Jean-Pierre Jacqmin vahvisti, että monet ranskalaiset toimittajat pitävät tätä käytäntöä käsittämättömänä. Esimerkkinä on Géraldine Maillet, joka keskusteli äärioikeistolaisten ideologioiden vaikutuksesta ”Touche pas à mon poste” -ohjelmassa, kun taas Jim Nejman LN24:stä selitti, että ”terveyspiiri” ei tue olemassa olevia vaarallisia ideologioita Belgian tiedotusvälineissä.

Tätä saartoa ei kiistetty oikeudellisesti, ja valtioneuvosto vahvisti sen vuonna 1999. Mielenkiintoista on, että tämä asetus ei koske vain äärioikeistolaisia ​​puolueita, vaan sitä on sovellettu myös fundamentalistisiin islamilaisiin asemiin, kun taas äärivasemmistoryhmiä se ei koske. Asiantuntijat kuitenkin varoittavat, että sosiaaliset ongelmat, kuten korkea työttömyysaste ja alhaiset keskitulot, voivat toimia kasvualustana oikeistopopulistisille asenteille.

Vertailu muihin maihin

Katse yli kansallisten rajojen osoittaa, että AfD:n medialäsnäolo Saksassa maalaa huomattavasti toisenlaisen kuvan. Täällä oikeistopopulistinen sisältö hyötyy laajasta raportoinnista. Björn Höcken tapaus, joka esitteli "isänmaallista asennettaan" keskusteluohjelmassa vuonna 2015, on esimerkillinen vaikutus sellaisilla media-esiintymillä. Yksi keskustelun kohteena oleva ehdotus on samanlaisen "cordonin" käyttöönotto Saksassa AfD:n medialäsnäolon vähentämiseksi. Esimerkiksi Luxemburgissa lehden "foorumia" arvostellaan siitä, että se ei tarjonnut alustaa oikeistopopulistiselle ADR:lle kahteen vuoteen, vaikka tämä puolue sai viime vaaleissa noin 10 prosenttia äänistä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Belgian mediapolitiikka havainnollistaa sitä ratkaisevaa vaikutusta, jolla media voi vaikuttaa poliittiseen maisemaan. Vaikka Vallonia käsittelee äärioikeistoa vastuullisesti käyttämällä mediaa tehokkaasti, kysymys jää siitä, voitaisiinko vastaavia malleja ottaa käyttöön muissa maissa niiden nousun hallitsemiseksi. Vaikka Belgia voi muistella vuosikymmeniä kokemusta "cordon sanitairesta", muut maat, kuten Saksa, kohtaavat haasteen oppia näistä havainnoista.